On jouluaamu vuonna 1909. Jukka-kulta (Olli Ikonen) antaa vaimolleen Rakkaalle (puhe Anitta Niemi,laulu Ritva Laurila) lahjaksi cockerspanielin pennun, jonka he nimeävät yhdessä Kaunottareksi. Kaunotar (Karin Pacius) viettää onnellista elämää pariskunnan ja naapurissa asuvien ystäviensä, skotlanninterrieri Tupsun (Esa Saario) sekä vihikoira Jalon (Kauko Helovirta), kanssa. Samaan aikaan kaupungin toisella puolella sijaitsevalla rautatiellä hopeaturkkinen ja snautseria muistuttava kulkukoira nimeltä Kulkuri (Matti Olavi Ranin) elää tyytyväisenä omaa elämäänsä hetken kerrallaan kerjäten tähteitä italialaisesta ravintolasta ja suojellen kulkuriystäviään Ritua (Miitta Sorvali) (lhasa apso) sekä Bullia (englanninbulldoggi) paikalliselta rankkurilta.
Kun Kaunotar täyttää vuoden, Jukka-kulta ja Rakas alkavat menettää kärsivällisyyttään lemmikkinsä kanssa, mikä loukkaa nuoren koiraneidin tunteita. Tupsu ja Jalo käyvät tapaamassa Kaunotarta ja kertovat tälle, että Jukka-kullan ja Rakkaan muuttunut käytös johtuu siitä, että he odottavat vauvaa. Tupsun ja Jalon yrittäessä selittää Kaunottarelle, mikä vauva oikein on, ohikulkeva Kulkuri sattuu kuulemaan heidät ja liittyy mukaan keskusteluun tarjoten omia mielipiteitään ihmisvauvoista. Tupsu ja Jalo alkavat inhota Kulkuria välittömästi ja käskevät tätä poistumaan pihasta. Kulkuri toteaa lähtiessään Kaunottarelle, että ”kun vauva tulee sisään, lentää koira ulos”.
Ennen pitkää vauva syntyy, ja Jukka-kulta ja Rakas esittelevät pienokaisen Kaunottarelle. Pian sen jälkeen pariskunta päättää lähteä yhteiselle matkalle ja jättää talon ja vauvan Saara-tädin (Rauha Rentola) hoitoon. Saara-täti kuitenkin inhoaa koiria ja kieltäytyy päästämästä Kaunotarta vauvan lähettyville. Kun Kaunotar kohtaa ikävissä merkeissä Saara-tädin kaksi hankalaa siamilaiskissaa, Sin ja Amin, Saara-täti vie Kaunottaren lemmikkikauppaan ja ostaa sieltä kuonokopan. Kauhistunut Kaunotar karkaa ja saa peräänsä joukon kulkukoiria. Kulkuri huomaa Kaunottaren hädän ja pelastaa tämän. Tilanteen rauhoituttua kaksikko vierailee eläintarhassa, missä Kulkuri huiputtaa erästä majavaa puremaan kuonokopan irti. Samana iltana Kulkuri näyttää Kaunottarelle, millaista on elää ”vapaana ja ilman kaulapantaa”. Lopulta hän vie Kaunottaren kynttiläillalliselle italialaiseen ravintolaan.
Kulkurin saattaessa Kaunotarta seuraavana päivänä takaisin kotiin rankkuri sieppaa Kaunottaren ja vie tämän koiratarhaan. Tarhassa muut koirat ihailevat Kaunottaren veromerkkiä, sillä se on ainoa keino päästä tarhasta pois. Koirat kertovat Kaunottarelle myös Kulkurin monista tyttöystävistä ja siitä, että Kulkuri tuskin koskaan asettuu aloilleen. Ennen pitkää Saara-täti hakee Kaunottaren pois ja kahlitsee tämän takapihan koirankoppiin. Tupsu ja Jalo käyvät lohduttamassa Kaunotarta, kun Kulkuri saapuu yllättäen paikalle ja yrittää pyytää anteeksi. Kaunotar alkaa kuitenkin käydä raivoissaan läpi koiratarhassa kuulemiaan tyttökoiria, joiden kanssa Kulkuri on kuulemma aikoinaan seurustellut (Trixie, Lulu, Rosetta, Ritu jne.). Kaunotar on myös vihainen siitä, ettei Kulkuri tullut pelastamaan häntä. Kulkuri lähtee suruissaan pois.
Hieman myöhemmin alkaa sataa, ja Kaunotar näkee rotan yrittävän hiipiä pihalle (kyseessä on se sama rotta, jonka Kaunotar kohtasi ja ajoi pihalta pois elokuvan alkupuolella). Rotta onnistuu kiertämään Kaunottaren ja pääsemään sisään taloon. Kaunotar haukkuu kiihdyksissään, mutta Saara-täti käskee häntä olemaan hiljaa. Kulkuri kuulee Kaunottaren ja juoksee apuun. Kulkuri astuu sisään taloon, löytää rotan lastenhuoneesta ja ryhtyy tappelemaan jyrsijän kanssa. Sillä välin Kaunotar pääsee vapaaksi kahleistaan ja juoksee lastenhuoneeseen vain löytääkseen rotan seisomasta vauvan kehdon yllä. Kulkuri lyö rottaa tassullaan, mutta kaataa siinä samassa myös kehdon ja herättää vauvan. Kulkuri tappaa rotan, mutta kun Saara-täti saapuu vauvan huudon havahduttamana paikalle, hän näkee vain kaksi koiraa ja luulee niitä syyllisiksi vauvan itkuun. Saara-täti työntää Kulkurin komeroon ja vie Kaunottaren kellariin. Sitten hän soittaa koiratarhaan ja pyytää rankkuria hakemaan Kulkurin pois.
Jukka-kulta ja Rakas saapuvat kotiin juuri, kun rankkuri on tekemässä lähtöä heidän talonsa edustalta. He vapauttavat Kaunottaren kellarista, ja tämä johtaa heidät ja Saara-tädin kuolleen rotan luo todistaen, että Kulkuri on syytön. Tupsu ja Jalo kuulevat kaiken ja lähtevät jahtaamaan rankkurin vaunuja. Tupsu on vakuuttunut siitä, että Jalo on menettänyt tehokkaan hajuaistinsa jo vuosia sitten, mutta vanha vihikoira onnistuu siitä huolimatta löytämään vaunut. Tupsu ja Jalo haukkuvat vaunuja vetäville hevosille ja kaatavat vaunut, niin että ne jäävät nojaamaan sähkötolppaa vasten. Jukka-kulta saapuu paikalle autolla mukanaan Kaunotar, joka juoksee Kulkurin luokse. Valitettavasti Jalo on kuitenkin ehtinyt jäädä kahakan yhtedessä rankkurin vaunujen pyörän alle. Tupsu kauhistuu nähdessään ystävänsä elottoman ruumiin ja ulvoo surullisesti.
Kuluu puoli vuotta. Joulu on saapunut, ja Kulkuri, josta on nyt tullut osa Kaunottaren perhettä, on saanut oman kaulapannan ja veromerkin. Paljastuu myös, että Saara-täti on tehnyt sovinnon Kaunottaren kanssa lähettämällä tälle anteeksipyyntönä paketin koirankeksejä. Kaunottarella ja Kulkurilla on nyt myös oma perhe, sillä heille on syntynyt neljä pientä koiranpentua. Pennuista kolme muistuttaa Kaunotarta, kun taas pentueen ainoa uros (Pepi) muistuttaa Kulkuria. Tupsu saapuu katsomaan Kaunottaren ja Kulkurin perhettä mukanaan Jalo, jonka toinen etutassu on murtunut ja kipsattu.
Eikö sadut olekin ihania?
Suloista päivän jatkoa Sinulle Rakas Lukijani!!!
- JÄTTE STOR PUSS OCH KRAM till DIG -
