Sain tämän kirjan luettavakseni yhdeltä ihanalta ystävältäni. Siteeraan Sinulle muutaman lauseen kirjan alusta.
"Länsimainen elämäntapamme, sen uskomukset ja asenteet, tavat ja tottumukset, hiipivät ihomme alle, niin että niistä tulee meidän omia tapojamme, uskomuksiamme ja asenteitamme. Niistä tulee itsestäänselvyksiä, joita ei voi asettaa kyseenalisiksi, sillä silloin joutuisimme kyseenalaistamaan koko alämäntapamme. Sokeudumme. Emme enää näe sitä, mikä on silmiemme edessä."
Tommy Helsten jatkaa...
Hän siteeraa kirjan alussa ruotsalaista pariskunnan purjehdusmatkaa, jossa tuli esille pariskunnan "kolmensääntö". Tommy Helsten tunnustaa, että hän itki luettuaan tuon "kolmensäännön". Hänen sielu kaipasi juuri tuollaista elämää... Itku pani hänet ajattelemaan. "Jos sielu kerran kaipaa sitä, mihin pariskunta pääsi kolmen vuoden irtaatumisprosessin jälkeen, miksi ihmeessä minä en ole nähnyt sitä aiemmin?"
"Elämäntapamme ja hillitön vauhtimme estää meitä näkemästä sen, minkä sielumme tuntee. Ihmisen on määrä päästä sielunsa keskelle arkeen, keskelle elämäänsä. Ihmisen on määrä kuunnella sisintään, todellista minuuttaan, sitä, mitä hän syvällä sisimmässään tarvitsee, kaipaa ja haluaa. Jos näin ei tapahdu elämästä tulee sielutonta."
"Kun sielumme pakenee näyttämöltä, alamme voida huonosti. Elämästä katoaa tarkoitus ja mieli. Tunnemme, että meidät on paiskattu johonkin käsittämättömään draamaan, jonka syvintä sanomaa ja juonnenkulkua emme ymmärrä. Sisimpämme hälyttää. Mutta koska emme enää osaa tulkita tuon hälytyksen syytä, alamme tavoitella hyvinvointia ja onnea ymmärtämättä lainkaan, mistä pahoinvointimme johtuu. Tavoittelemme onnea ulkoisilla asioilla. Haluamme menestyä, kerätä omaisuutta, saada mainetta, elämyksiä ja viihdettä. Kun emme enää tiedä, mitä tarvitsemme, haluamme varmuuden vuoksi kaiken. Siitä syntyy kiire. Ajamme takaa kaikkea, mikä näyttää hyvältä, mutta juoksemme samalla sieluamme pakoon. Mitä nopeammin juoksemme, sitä vähemmän kuulemme, mitä se sanoo. Ensin se kuiskaa hiljaa korvaamme, sitten se puhuu ääneen ja lopulta huutaa. Sielu huutaa silloin, kun se sairastuu, koemme konkurssin, avioeron tai onnettomuuden. Nämä ovat sielun keinoja yrittää saada meidät kuuntelemaan ja lopulta myös kuulemaan."
Sielukas ihminen elää lähellä omaa todellista minuuttaan, sisintään kuunnellen. Silloin hän loistaa ja säkenöi, on lumoava ja persoonallinen. Tätähän me kaikki haluamme, ja tähän meillä kaikilla on mahdolisuus."...
Tästä on hyvä jatkaa lukemiskokemustaan...
Miksi halusin jakaa tämän kirjan alkusanat kanssasi?!
Haluan yksinkertaisesti, että voit hyvin elämässä, jossa elät!! ; ) Tähän elämääsi voit vaikuttaa vain yksin sinä itse! Nykyään puhutaan niin paljon kiireestä, lapsien huonovointisuudesta, eriarvoistumisesta, vihapuheista... Asioista joihin voi vaikuttaa vain Minä ja Sinä, aloittamalla itsestään... ; )
Millaisessa tulevaisuudessa sinä haluat elää ja, entä sinun lapsesi... Millaisen elämän alun haluat antaa näille omille rakkaillesi?
 |
| Eiköhän meistä ihan jokainen halua antaa näille "rakkaudenhedelmille" parhaan mahdollisen huolenpidon...? |
 |
| Huolenpito ei pääty vauvaikään! Kuten nämä kuvainnolliset siivet, sielumme kuunteleminen voi toimia siipinämme elävässä elämässä! Ei anneta kadota elämästämme elämän tarkoituksen ja mielen! Miksi otin lapset tähän mukaan? Sen vuoksi, että siirämme kadottamamme tarkoituksen ja mielen lapsiimme... Sysäämme heidät kiireessämme syrjään. Ihmettelemme; Miksi hän "kapinoi"?, Miksi hän "ajautuu" huonoon seuraan? Miten ihmeessä hänestä tuli "häirikkö"?... Vaikka hän sai kaiken; Kännykän, rahaa, tavaraa, viimeistä muotia olevia vaatteita, matkoja... Vielä Tommyn kirjasta... ..."Meillä on silmät, mutta emme näe. Meillä on korvat, mutta emme kuule. Kuka tai mikä vapauttaisi meidät horroksestamme?"... |
Wake-up!
"Pelokas turvaton ihminen kantaa sisällään paljon häpeää. Se on vakuuttuneisuutta omasta arvottomuudesta. Tällainen ihminen ei rohkene paljastua keskeneräiseksi, sillä silloin hän joutuisi kohtaamaan arvottomuutensa. Vain ihminen joka on vakuuttunut omasta arvostaan, uskaltaa kohdata keskeneräisyytensä. Kyse on itseen kohdistuvasta rakkaudesta, sillä kun rakastaa itseään, hyväksyy keskeneräisyytensä ja heikkoutensa. Kun ihminen tietää olevansa rakastettu ja arvokas, hänen ei tarvitse osoittautua täydelliseksi. Hän on arvokas siksi, että hän on olemassa. Se riittää."
"Miten tällaisen luottamuksen voi saavuttaa? Sitä ei voi poimia ilmasta tai keksiä kirjoista, vaan ihminen sisäistää olevansa rakastettu ja arvokas ainoastaan kokemuksen kautta. Tarvitsemme siihen toisia ihmisiä. Ei edes Jumala taivaassa siihen muutoin kykene, vaan hänen täytyy saada tulla ihmisen luo ihmisten kautta. Rakkaus tarvitsee ihon. Se ei ole pelkkä idea tai metafyysinen käsite. Rakkaus on konkretiaa, joka välittyy toisen ihmisen katseessa, kosketuksessa, kohtaamisessa. Se pitää noihin huolellisesti kutoa ja vaivihkaa valaa. Maailmaan ei uskalla syntyä, ellei saa kokea tätä rakkautta. Rakkaudettomat jäävät ulkopuolelle, juuttuvat kohtuun, eivät synny omaksi itsekseen. He seisovat sivussa ja hamuavat varmistettuja asemia, syrjässä itsestään ja elämästään..."
Tommy Helstenillä on viisaita sanoja. Hänen tapansa tuoda kauniit, arvostetut ja unohdetut asiat esille, ovat kauniilla tavalla puettuna konkreetisesti esiin... Luetaan, viisastutaan ja opetellaan nauttimaan meille oikeasti läheisistä ja tärkeistä asioista. Viedään oppimme mukanamme jälkikasvullemme ja työelämäämme työkavereillemme. Näytetään, miten maailmasta tehdään oikeasti ja oikealla tavalla ihana paikka elää.
Emme muuta maailmaa tiukoilla säännöillä, kielloilla tai uhkauksilla...
... vain...
Hyvillä teoilla, välittämisellä ja koskettamalla aidosti!
Oikein ihanaa viikon jatkoa Sinulle!
Kram! ; )
