Harvardin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa suurin osa valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon! Herää kysymys, onko ihmisille psykologisesti helpompaa, kun muut tienaavat mahdollisemman vähän omiin tuloihin verrattuna?
Suomen historian professori, psykohistorioitsijanakin tunnettu Juha Siltala selittää tutkimustulosta: rahan tuottama onnellisuus on tietyn perustason jälkeen suhteellista. Absoluuttiinen tulonlisäys ei välttämättä lisää onnellisuutta, mutta oman aseman suhteellinen heikkeneminen tekee kyllä onnettomaksi.
- Ihminen on laumaeläin, jolla on jatkuva huoli asemastaan laumassa. Ihmisen neocortex, isojen aivojen kuorikerros, arvioi etupäässä suhdetta toisiin ihmisiin. Hälytyksen paikka on, jos asema huononee suhteessa toisiin, Siltala tähdentää.
Tämä artikkeli on siteerattu viikonlopun sunnuntain Turun Sanomista, otsikon "Tuloerojen kahdet kasvot" alta.
Artikkeli jatkuu...
Heikko asema yhteisössä - olipa kyse ihmisistä tai paviaaneista - lisää stressiä ja heikentää terveyttä. Näin argumentoi muun muassa Richard Wilkinson ja Kate Pickett kirjassaan Tasa-arvo ja hyvinvointi (2011). Tuloeroilla on voimakas negatiivinen vaikutus muun muassa luottamukseen, ahdistukseen, eliniänodotukseen, sairauksiin, lihavuuteen, huumeidenkäyttöön, väkivaltaan sekä teiniraskauksiin.
Päällimmäinen sanoma on, että suuret tuloerot vaikuttavat kielteisesti köyhien lisäksi koko väestön enemmistöön, mukaan lukien rikkaimpiin ihmisiin. Se lisää paitsi yhteiskunnan kustannuksia, myös pelkoa. Kaduilla ihmiset eivät voi enää katsoa toisiaan silmiin.
Wilkinsonin ja Pickettin teos on synnyttänyt runsaasti keskustelua ja kritiikkiä. Sosiologian professori Claude Fischer toteaa, että mikäli tuloerot olisivat niin pahasta kuin väitetään, terveydenhoidon parantamisen sijaan kannattaisi lähettää rikkaimmat viisi prosenttia pois maasta.
Kriitikot myös huomauttavat, että esimerkiksi itsemurhat, hiv-tartunnat, alkoholinkulutus ja avioerot ovat runsaampia pienten tuloerojen maissa.
Suomessa tuloerojen kasvuvauhti on ollut viime vuosinakin rikkaiden maiden kärkikolmikossa...
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ekonomisti Marja Huuskonen painottaa, että työnteon kannusteiden säilyttämiseksi tarvitaan tuloeroja. "Se, että yritykset onnistuvat kauppaamaan maailmalle suomalaisia tuotteita ja osaamista ja samalla ohjaamaan tänne osan kansainvälisistä rahavirroista, on Huuskosen mukaan meidän kaikkien aineellisten hyvinvoinnin edellytys".
-"Joskus satumaisiltakin kuulostavan palkkiot ovat siitä tulovirrasta aika pieni hinta, kun samalla saamme ehkäpä tuhansille mielekästä työtä ja yhteiskunnalle verotuloja".
Suomalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajan peruspalkka kuukaudessa ilman bonuksia oli viime vuonna noin 54 500 euroa. Suomalaisen palkansaajan keskitulo oli bonuksineen noin 3000 euroa kuukaudessa. Taloustutkimuksen kyselyn mukaan vain kaksi prosenttia vastaajista arvioi toimitusjohtajalle sopivan palkan olevan yli 50 000 euroa kuukaudessa. Vastanneista 38 % mielestä sopiva kuukausiansio asettuisi 9 000:n ja 20 000 euron väliin.
Vaivaako suomalaisia sitten kateus, kun hän kuulee huippuäveriäiden tuloista?
- "Kadehtimisen sijasta ainakin todella pienituloisia vaivannee aito huoli päivittäisestä toimeentulosta, ja siitä voisiko tilanne kehittyä vielä tukalammaksi? Jos taas oma toimeentulo on siedettävän turvattu, voi taloudellista menestystä ihailla siinä, kuin urheilu- tai viihdesaavutuksia". Marja Huuskonen pohtii.
Juha Siltala kertoo, että yksi keino "lisätä" onnellisuuttaan on verrata itseään alaspäin, kun taas onnettomaksi itsensä saa vertaamalla ylöspäin.
- Mielenkiintoinen artikkeli ja tutkimustulos ihmisen neocortexista! -
Jos onkin todella kyse, siitä, että ihmiset "luontaisesti" vertaavat itseään "tiedostamattaan" tai "tietoisesti" kanssaihmisiin. Voi aina "syyttää" neocortexia käyttäytymisestään... Toisaalta onko tämä "vertaaminen" toisiin kanssaihmisiin toisilla "voimakkaampaa", kuin toisilla? Voisiko olla, että toiset kansallisuudet, ovat evoluution kehityksessä pidemmällä tämän asian kanssa, kun toiset? Selittäisikö tämä neocortex suomalaisten" kateellisuutta"?
Paljon jää arvailujen ja jossittelun varaan ; ))
Tosiasia on mielestäni kuitenkin, että ilman hyvin menestyviä yrityksiä ei olisi hyvin menestyneitä ihmisiä! Eikö tästä tule pidemmän päälle meille kaikille kuitenkin sitä "tavoittelemaamme" tai "tavaittelematonta" hyvää? Pitämällä huolta menestyvistä yrityksistä, luomalla niitä lisää suomeen pidämme "pyörät pyörimässä"!
Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme! Unohdetaan neocortexin tuoma vertailun tarve muihin ja keskitytään vain yhdessä luomaan sitä hyvää - jakamaan hyvää ympärillemme. Koska - "Menestyminen ei ole minulta pois"!
Eikö tästä olekin jälleen hyvä lähteä uuteen viikkoon?
Pidä huoli itsestäsi ja anna mahdollisuus muillekin ; ))
